Parkinsonin taudissa todetusti lisääntyy lihasten jännitys jolloin lihaksiin syntyy huomattavaa jäykkyyttä. Liikkeen aikana
venyvä lihas ei pääse rentoutumaan läheskään niin hyvin kuin ennen sairastumista vaan pyrkii vastustamaan jäsenen liikettä joko melko tasaisesti jolloin terminologisesti puhutaan lyijyputkijäykkyydestä, tai vaihtoehtoisesti epätasaisesti melkeimpä portaittain, jolloin kyseessä on
hammasratasjäykkyys.Lihasten lepojänteys lisääntyy myöskin havaittavasti. Potilaalla jännittyvät lihassuorituksen yhteydessä usein myös sellaiset lihakset, jotka eivät normaalisti osallistu liikkeen suoritukseen.
vartaloa
Potilaalla lähellä olevissa lihaksissa (esimerkiksi
niska, olkapää ja lonkka)Jäykkyys on usein voimakkaampaa kuin ääreisosien lihaksissa (esimerkiksi
nilkka ja ranne).
Potilaalla lihasten jäykkyys on myös yleisesti voimakkaampaa sillä puolella josta Parkinsonin tauti
Parkinsonin taudissa lihasjäykkyyteen liittyy erittäin usein myös vaivaavia lihaskipuja. Lihaskivuista kannattaa käydä keskustelemassa neurologin vastaanotolla. Myös stressin on todettu tutkimuksissa lisäävän lihasjäykkyyttä. Lihasjäykkyys ja liikkeiden hitaus potilaalla liittyvät usin hyvin läheisesti toisiinsa ja tutkittaessa on välillä jopa erittäin vaikea sanoa, kummasta oireesta on kyse,
jäykkyydestä vaiko hitaudes
ta.
Lihasjäykkyys ilmenee monesti esimerkiksi käden tai jalan taivuttamisen hankaluutena, jolloin toisen henkilön avustaessa potilas voi tuntea kädessä tai jalassa lihasten aikaan saamaa vastusta. Käden ja jalan liikkeen aikana sekä venyvät että myöskin supistuvat lihakset jännittyvät.
Potilas huomaa jäykkyyden esimerkiksi kun hän pujottaa käsiään paidan tai takin hihoihin, laittaa housuja jalkaan tai kun taipuu laittamaan kenkiä jalkoihinsa tai myöskin kun pesee vartaloansa suihkussa.
Parkinsonin taudin potilailla ilmenee myös jonkinasteista jähmettymistä. Jähmettyminen usein ilmenee sairastavan potilaan paikalleen juuttumisena esimerkiksi potilaan yrittäessä kääntyä tai lähteä liikkeelle. Erittäin vaikeisiin off-tilanteisiin liittyviä kiusallisia jähmettymisiä on mahdollista hoitaa tarvittaessa vaikkapa apomorfiinikynällä.
Noin puolet Parkinsontaudin potilaista valitettavasti myös kaatuu jonkin asteisesti useammin kuin kerran vuodessa. Potilaan kaatuilua ei ole mahdollista estää millään lääkityksellä mutta apuvälineiksi voidaan suositella joko kävelysauvoja tai rollaattoria.
Syväaivostimulaatio- ja levodopainfuusiohoidolla on mahdollista auttaa niitä Parkinsonin taudin potilaita, joilla on huolellisesta lääkehoidosta huolimatta kohtuuttoman vaikeita tilanvaihteluita, hallitsemattomia tahattomia liikkeitä, kiusallista vapinaa, tai niitä, joilla ei ole mahdollista käyttää oireiden lievitykseen määrättyjä lääkkeitä.